KAIKEN TAKANA ON NAINEN

Tietoa minusta

Miten minusta tuli minä?

Olen ollut heppatyttö aina. Se kuuluisa hevoskärpänen puraisi jo ihan pienenä, kun lapsuuteni mökkinaapurissa oli pieni talli. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta siitä ajasta ja myös vastuusta, jotka "naapurin Piia" minulle soi. Sieltä kaikki alkoi, eikä loppua näy.

Lapsuuteni vietin ns. ratsuhevosten kanssa, mutta yläasteikäisenä löysin tieni ravitallille Rovaniemellä. Sieltä tarttui mukaan paljon oppia ja ajatuksia (Kiitos Pilvi ja Erkki - ja tottakai koko muu tallin porukka, jotka jaksoitte opastaa ja opettaa!), ja matka suuntasikin hevosalanoppilaitokseen peruskoulun päätyttyä. Ensimmäinen oman hevoseni, Obelixin, sain 16-vuotiaana opetusmestariksi itselleni. Sen jälkeen olen ollut ns. ilman hevosta vain kuukausia.

Ainahan minä haaveilin työstä hevosten parissa, mutta ymmärsin kuitenkin ettei se ole itselleni ehkä paras ratkaisu - työtä kannatti etsiä muualta. Puusepän ammatti isäni jalan jäljissä houkutteli, mutta vakava työtapaturma laittoi haaveet romukoppaan. Tämä valitettava ja arpia jättänyt tapahtuma sai kuitenkin aikaan lumipalloefektin ja lähdinkin kai kaikkien (varsinkin omieni) ennakko-odotuksista huolimatta seuraamaankin äitini jalan jälkiä hoitoalalle. Useamman mutkan kautta päädyin lopulta opiskelemaan hermoratahierojaksi. 

Uskoin hermoratahieronnan tehoon jo opintojen alussa, mutta sen todelliset voimat tulivat minulle silti yllätyksenä. Suurimpana haluan mainita henkilön, jolla seuraava kivunhoitomuoto olisi ollut amputaatio lääkehoidon riittämättömyyden vuoksi. Näin vuosien jälkeen on hänellä yhä kumpikin raaja tallella ja särkylääkkeitä ei tarvita. Ja tämä oli se hetki kun päätin, että tämä pitää saada käyttöön myös hevosille. 

Töiden ja opintojen välissä valmensin välillä paljonkin myös ratsukoita. Erään oppilaan pelkotilat sai minut kiinnostumaan tunteista hevosten kanssa ja sitä kautta tutustuin Katariina Alongin nettikursseihin. Lisää oppiessa nälkä vain kasvoi ja pääsin kuin pääsinkin Katariinan CwC-istuntaopettajakoulutukseen. Ihmisen mieli on aina kiinnostanut minua, ja mitä enemmän aloin ymmärtämään kehon toimintaa ja keho-mieliyhteyttä, sitä enemmän halusin auttaa myös hevosia ja ratsastajia.

Hermoratahieronnan mestarin opinnot, istuntaopettajan opinnot ja hoidon käännöstyöt taskussa suunta on eteenpäin. Opiskelu ei varmasti tule loppumaan koskaan, onhan minulla nytkin menossa niin Kalevalaisen jäsenkorjauksen-, hermoratahieronnan lisäkoulutus- kuin myös Life Coach-opinnot. 


"Kun tiedämme paremmin, teemme paremmin"


Ajatukseni

Mitkä ovat minun arvoni

Jokainen meistä on oikeutettu elämään hyvin, ilman kipua ja meille sopivalla lajityypillisellä tavalla. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa onko tunteemme oikea vai väärä, jokainen on vastuussa omista tunteistaan. 

Keho ja mieli on kaksisuuntainen katu, siinä voi olla useita kaistoja ja liikennettä on kumpaankin suuntaan. Risteysalueilla voi olla paljonkin ruuhkaa. Kun keho ei voi hyvin, ei mielikään voi.

Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja jokaisen hyväksyminen yksilönä on avainasemassa elämän tasapainon löytämisessä. Tuomitessamme muita, annamme luvan tuomita myös itsemme. Jokainen meistä voi tehdä vain oman osansa, ja kun tekee parhaansa oman kykynsä mukaan - se riittää.