Minun missioni?

04.03.2022

Hevoset voivat opettaa meille paljon enemmän kuin osaamme edes kuvitella. Hevonen elää aina hetkessä, se ei kanna kaunaa tai suunnittele kostoa. Hevosilla on uskomaton kyky kantaa ihmisen tunteita, kiinnittää meidät hetkeen. 

Minullekin on aikanaan opetettu paljon "näytä sille kuka on pomo" ja "älä näytä sille pelkoa" tyylisiä tapoja. On vain totuus, että 50-60 kiloa vastaan 500-600 kiloa on aika epäreilu yhtälö. Tutkimukset on jo todistanut, ettei laumassa ole yhtä johtajaa. Johtajuuskäsitys on toki aika laaja. Ihmiselle se tuo ehkä enemmän käsityksen tyypistä, joka sanoo kuka tekee mitäkin ja milloin, valvoo työn laatua ja maksaa palkan. Hevosten kanssa johtajuusajattelu saa uusia muotoja ja käsityksiä. Hevoselle johtaja on ehkä enemmän suojelija, tien näyttäjä ja kanssa kulkija. Tottakai ihmisen on tietyllä tapaa joskus oltava Johtaja, turvallisuuden vuoksi, mutta pääasiassa ystävä. Laumanjäsen me emme mielestäni voi koskaan täysin olla, me olemme ihmisiä ja hevoset ovat hevosia. 

Hevonen on herkkä saaliseläin, joka reagoi nopeastikin juuri tunteisiin. Pelko ja sen aiheuttama pakoreaktio on sen selviytymismekanismi, joka on rakentunut siihen evoluution myötä. Jos ihminen pelkää, mutta yrittää peittää sen muulla käytöksellä, ei hevonen voi sitä ymmärtää. Hevonen tietää mitä tunnet ja voi ihmetellä rajustikin miksi kehonkieli ei kohtaa. 

Varsinkin nämä yllämainitut myytit ovat asioita, joihin minä tahdon vaikuttaa. Haluan herättää sinussa kysymyksiä itsellesi ja vahvistaa itseluottamustasi polulla hevosen ystäväksi. Näitä ajatuksiani, tapojani ja pohdintojani tahdon tämän blogin myötä tuoda esille.

Roomaan on monta tietä, ei yhtä ainoaa oikeaa. Väitän, että väkivallan ja pakottamisen tie on ainoa huono tie, joka voi johtaa myös aivan muualle kuin sinne yhteiseen Roomaan. 


Tervetuloa siis uusille sivuilleni, mukaan matkalle kohti kaikkien parempaa kokonaisvaltaista hyvinvointia!